Oli kylmä ja jäinen aamu, mutta taivas oli kirkas. Muutaman tunnin yöunien jälkeen, auringon noustessa, löysin itseni taas Parc de Sceauxista. Puiston työntekijällä oli aika lailla vaikeuksia saada portti auki, mutta kun vihdoin pääsin puistoon sisään, näin punertavasta taivaanrannasta hiljaa nousevan aamuauringon, jonka valossa kaikki hohti kultaisena. Kuulokkeista soi se kaikken suloisin musiikki, lumi narskui ja sydän hymyili.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti