Oi rakas synnyinmaa. Suomeen oli kiva palata, kun tiesi, ettei tarvitse jäädä. Oli ihana halata omia rakkaita kissoja joka päivä kuukauden ajan, tavata niitä elämän tärkeitä ihmisiä joita ei maailmalla viilettäessä näe, ja syödä sitä maailman parasta ruokaa. Ruisleipää ja Fazerin karkkeja ei voita mikään, missään, ikinä. Suomiaikani kahden Pariisiajan välissä oli erittäin mukava. Juhlittiin satavuotista itseinäisyyttä ja vietettiin mitä ihaninta joulua. Välillä iskee Suomi-ikävä, mökkilaiturille ja Prisman leipäosastolle. Suomi on aina rakas, numero yksi, ja sinne on aina hyvä palata, mutta juuri nyt, olen onnellinen täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti