Heti kun päästiin perille ja hyppäsin junasta ulos, hymy hiipi hiljaa korviin saakka, vaikken ollut edes päässyt vielä ulos juna-asemalta. Ja voi sitä onnea kun aseman ovista astelin ulos, auringon lämpimät säteet ja kirkuvat lokit toivottivat tervetulleeksi. Tarkoituksena oli suunnata junalta suoraan majoitusta kohti, mutta suunnitelmat muuttuivat sillä sekunnilla kun näin meren kimmeltävän asemalta lähtevän kadun päässä. Ensivaikutelmana totally in love, ja näin muutaman päivän jälkeen voin sanoa, ettei se vaikutelma ole muuttunut yhtään mihinkään.
Lontooseen tottumisessa meni aikaa. Kylmyyteen, yksinäisyyteen, ihmisten kiireeseen. Aurinkoisen ja niin kovin ystävällisen Australian jälkeen Lontoo oli pienoinen shokki, mutta muutaman päivän jälkeen pystyin jo toteamaan pitäväni Lontoosta. Yksin matkustamisen ensimmäiset haasteet heitettiin selvitettäviksi jo heti alussa, mutta niistä on nyt selviydytty kunnialla ja parempaan suuntaan mennään joka päivä. Lontoo oli kaiken kaikkiaan hyvin opettavainen kokemus.
Neljä viikkoa autoon kerätyn hiekan imurointia (#itsjusthealeyscar), pakkausta, matkaeväiden ostoa, viimeisen päivän herkuttelut ja lähtöhalit. Australia jää huomenna taakse, seuraavaksi suuntana Lontoo. Isoja muutoksia, toivottavasti selviän niistä kunnialla.
Sukulaisia, ystäviä, vanhoja ja uusia, koko päivä. Oon tavannut täällä (ja Suomessa) näiden kautta niin kovin paljon ihania ihmisiä. Niiden kanssa on vietetty kaksi viimeistä päivää, eikä kyllä ole mitään valittamista.
Tänään veneiltiin, tehtiin pikniksalaatti ja unohdettiin se kotiin, ostettiin ylihintaista jäätelöä, nautittiin auringosta, kahlattiin joessa, bongailtiin mustia joutsenia ja ihasteltiin upeaa Matilda -musikaalia.