Helsingin joulu on paras joulu

Perinteisten pikkujoulujen sijaan vietin aivan ihanan jouluisen viikonlopun Helsingissä Kirsin kanssa. Käytiin upean Maija Vilkkumaan keikalla poronsarvet päässä, ihasteltiin myrskyävää merta ja ehkä kauneinta kaupunkijoulua ikinä, ja luisteltiin jalat kipeäksi Rautatientorilla. Pariisin jouluvalokatu oli kyllä aivan ihastuttava, mutta tulin siihen tulokseen ettei Helsingin joulua voita mikään.


Näitä kuvia läpikäydessä tuli minuun ihan yllättäen, ihmeellinen, kummallinen tunne, koti-ikävä Helsinkiin. Tässä kohtaa sanottakoon, ettei koti ole ikinä, missään elämänvaiheessa sijainnut Helsingissä. Sinne kuitenkin aloin ikävöimään. Jouluvaloja ja Aleksanterinkatua, Suomenlinnaa ja merituulta. Akateemisen kirjakaupan ja Starbucksin tuoksuyhdistelmää, Tuomiokirkkoa, Esplanadia ja Kauppatorin kukkakojuja, ja Vapianoa johon kavereiden kera päädytään joka. Ikinen. Kerta.  kun pääkaupunkiseudulle eksytään. Voi sinä rakas, pieni, suloinen, turvallinen Helsinki, pääsisinpä sinne, ihan vain päiväksi.

You make me laugh, smile, and feel all warm inside.

Nyt palataan ajassa taaksepäin, aika tarkalleen kuukauden päähän. Sinä viikonloppuna oli Atskyvennoksen pikkujoulut, enkä muista millon elämä olis ollu yhtä ihanaa Australian jälkeen, kun tuona viikonloppuna. Yövyttiin kodikkaassa vanhassa tuvassa, jonka teki entistäkin kodikkaammaksi lähes koko ajan palava takkatuli. Joulutunnelma oli taattu monien kynttilöiden ja jouluvalohjen ansiosta, ja seurakin oli priimaluokkaa. Se oli kertakaikkiaan vaan täydellinen viikonloppu. Nyt näiden tunnelmallisten, onnellisuutta huokuvien kuvien jälkeen voinkin ilmoittaa, että lomat on nyt lusittu, ja huomenna koittaa paluu arkeen. Iskän kyydillä. Syy on se, että loman alkamisen kunniaksi ajoin autoni ulos tieltä. Siellä se on vieläkin korjaamolla. Mahtavaa. Kerrassaan mahtavaa.