Perinteisten pikkujoulujen sijaan vietin aivan ihanan jouluisen viikonlopun Helsingissä Kirsin kanssa. Käytiin upean Maija Vilkkumaan keikalla poronsarvet päässä, ihasteltiin myrskyävää merta ja ehkä kauneinta kaupunkijoulua ikinä, ja luisteltiin jalat kipeäksi Rautatientorilla. Pariisin jouluvalokatu oli kyllä aivan ihastuttava, mutta tulin siihen tulokseen ettei Helsingin joulua voita mikään.
Näitä kuvia läpikäydessä tuli minuun ihan yllättäen, ihmeellinen, kummallinen tunne, koti-ikävä Helsinkiin. Tässä kohtaa sanottakoon, ettei koti ole ikinä, missään elämänvaiheessa sijainnut Helsingissä. Sinne kuitenkin aloin ikävöimään. Jouluvaloja ja Aleksanterinkatua, Suomenlinnaa ja merituulta. Akateemisen kirjakaupan ja Starbucksin tuoksuyhdistelmää, Tuomiokirkkoa, Esplanadia ja Kauppatorin kukkakojuja, ja Vapianoa johon kavereiden kera päädytään joka. Ikinen. Kerta. kun pääkaupunkiseudulle eksytään. Voi sinä rakas, pieni, suloinen, turvallinen Helsinki, pääsisinpä sinne, ihan vain päiväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti