Asenne

Talvella näyttää olevan vaikeuksia päättämisessä, ollako vai eikö olla. Talvi ei ole yksin ongelmansa kanssa. Onneksi uusi vuosi toi tullessaan ennennäkemötäntä tahdonvoimaa, sisulla pusketaan läpi vaikka harmaan kiven. Nyt mennään eikä meinata.

2015

En oo koskaan tehnyt sitä tyypillistä "käydään kulunut vuosi läpi kuukausi kerrallaan" -blogipostausta. Tänä vuonna olin vakaasti päättänyt sen tehdä, mutta äsken kun aloin etsiä kuvia sitä varten, tajusin että ei. En tee sitä tänäkään vuonna. Se ei vaan tunnu millään tavalla siltä, että ihan oikeasti sen vaivautuisin tekemään.

I have never done that typical blogpost about past year, but this year I decided to do it. But then I realized that no, I won't. I guess it's just not for me.

Vuosi 2015 oli loistava. Kerrassaan loistava. Vähän vähemmän loistavan 2014-vuoden jälkeen päätin, että seuraavasta tulisi parempi. Ja se siitä todellakin tuli. Alkuvuodesta opiskelin vielä. Valmistuin. Sain ensimmäisen kunnollisen työpaikkani. Koin uusia, unohtumattomia kokemuksia. Löysin uusia musiikkirakkauksia. Sain jopa uusia kavereita. En menettänyt yhtään niistä vanhoistakaan. Olin tosi onnellinen.

2015 was brilliant. After not so brilliant year 2014 I decided that next one would be better. And it was. When this year started, I was still studying. I graduated. I got my first real job. I got new, unforgettable experiences. I found new music loves. I even got new friends. And I didn't lose any of my old ones either. I was really happy.

En kuitenkaan niin onnellinen, mitä voisin olla. En löytänyt vastauksia elämän suuriin kysymyksiin. En löytänyt itseäni. Ainakaan kokonaan. Vielä.

But I wasn't as happy as I could be. I didn't find answers to the big questions in life. I didn't find myself. At least completely. Yet.

Kulunut vuosi oli edeltäjäänsä paljon parempi, lähinnä omien valintojeni ja oman toimintani takia. Koska aina voi parantaa, jatkan elämän mysteerien ratkomista tulevana vuonnakin. Toivottavasti siitä tulee tätäkin parempi. Ja jos ei, no, onneksi meillä on aina 2017.

2015 was much better than 2014, mostly because of my own decitions. I'll continue solving the mysteries of life in 2016. Let's hope it will be even better year. And if not, well, we always have 2017.

Hyvää uutta vuotta! Happy new year!

Lokakuu puhelimesta

Lokakuun mie alotin vikoilla mökkeilyillä, nyt täytyy taas piiitkä talvi selättää ennenku takas pääsee. Villapaidassa tarkeni vielä aamuteet juoda ulkona, parasta. ♥ // Kävin mökillä lenkillä kans, ja ylämäkeen juoksemisen jälkeen toi auringonlasku oli ihan tarpeeks hyvä syy pysähtyä ja kiivetä kivelle istuskelemaan. // Ah, aina niin ihana Antti ja aina niin ihana Vain elämää! Tää on eka kausi jonka oon ihan kokonaan kattonu, ja voi että miten tykkäsin. Niin ihania nuo kaikki ihmiset, ja upeita versioita biiseistä. Toi on just sellanen hyvän mielen ohjelma :)

October started with cottage life, now I need to wait the whole winter until I can get back there. It still wasn't too cold to have morning tea outside, perfect. ♥ // I also went running while I was there, and spotted that nice sunset. It was good reason to stop running and climb to a big rock to watch it haha. // So lovely Antti Tuisku and so lovely Vain elämää! This is the first season I've watched completely, and I really liked it. All those people are so lovely and amazing versions of the songs! It's just one of that kind of tv show which just makes you happy :) Pitkästä aikaa miulla oli päivä ilmaan mitään suunnitelmia. Vedin lenkkarit jalkaan ja lähin kiertämään pururataa. Juokseminen ei oikein napannu, joten päädyin tekemään kyykkyjä ja muita jalkarääkkejä. Takastulomatkalla huomasin ison, auringossa kylpevän kiven, joka näytti täydelliseltä jalkalihastenlepuutuspaikalta. Kiipesin sinne, suljin silmät. Hymyilin auringolle, lämpimälle tuulenvireelle ja humisevalle metsälle. Lokakuun onnellisimmat kaksikymmentä minuuttia, ihan varmasti. // Kyllä, join jouluteetä lokakuussa. // En ehkä sano tästä muuta.

After a long time I had a day with no plans. I went for a jog, but I wasn't quite into it, so I ended up doing some leg exercises. On a way back home I saw a big rock, bathing in sunlight, looking like a perfect spot to let your leg muscles rest a bit. I climbed there, and closed my eyes. I smiled to sun, to warm breeze and to humming forest. Happiest twenty minutes of October, for sure. // Yes, I drank Christmas tea in October. Aamupuuroa kanelilla, chiansiemenillä, pellavarouheella, banaanilla, vadelmilla ja pekaanipähkinöillä, nam! // Testattiin Kirsin kanssa Daddy's diner, jonka kahdesta kasvishampparista valitsin halloum chili -burgerin. Oli tosi hyvää, jo pelkästään noiden ranskalaisten takia menisin ehdottomasti uudestaan! // Vaikka oltiinki ihan täysiä, haluttiin mennä kahville vielä. My bakery cafeen tietysti, ekaa kertaa maistoin siellä teetä, joka oli ihan super hyvää!

Morning porridge with cinnamon, chia seeds, flaxseed, banana, raspberries and pecan nuts, yum! // Kirsi and I tested out Daddy's diner, the food was really good! // Even we we're so full, we wanted to have a coffee, or tea in my case. We went to My bakery cafe, obviously. Miulla ei oo tästä ihan kauheesti mitään sanottavaa. Oli lokakuun puoliväli, ja no, kuvat puhukoon puolestaan. // I don't have much to say about this. It was the middle of October and well, I let the pics speak for themselves. Tälläsia ihanuuksia tuli myös moikkailtua. Tarkotan sekä Pekkoja että heppaa! Oli ihanaa käydä pitkästä aikaa tallilla. Heppailun jälkeen pyörähdin vielä kaupungilla, kävin mm. viettämässä laatuaikaa itseni kanssa My bakery cafessa. Ja kyllä, söin samanlaisen porkkanamuffinin ku viimeeksikin, koska se on niin hyvää!!!

Hanging out with these lovelies. I mean also the girls and the horse! It was lovely to go to the stables again after a long time. After that I went to the town, to have quality me-time in My bakery cafe. And yes, I ate the same carrot cupcake as last time, because it's so good!!!! Ankaran siivoomisen päätteeksi jostain tuli hirmuinen inspiraationpuuska ja niin syntyi tämä, varmaankin noin puolessa tunnissa. Tää on miun vähiten suunniteltu ja nopeiten tehty Wreck this journal sivu, mutta se on kyllä miun lemppari! // VIHDOIN sain kauan odotetun postipaketin♥ // Ens viikolla!!!!!

After a hectic cleaning I had inspiration coming from somewhere, and that's how this was made, probably in 30 minutes. This is the least planned and fastest made page of my Wreck this journal, but it's my favourite! // FINALLY I got the package I've been waiting for ♥ // Next week!!!!

BEST SUMMER OF MY LIFE

Syksyllä 2014 tuntui siltä, että kesä meni hujauksessa ohi, ilman että kerkesi tehdä puoliakaan haluamistaan asioista. Keväällä, viimekesästä viisastuneena, aloin miettimään, että koska olisin tämänkin kesän töissä, aikaa kesästä nauttimiselle jäis taas ihan liian vähän. Siispä päätin tehdä joka ikisenä viikonloppuna jotain hauskaa, kotona ehtis löhötä sit arki-iltoinakin. Päätin elää viikonlopuille. Tässä postauksessa on yksi kuva jokaiselta kesäviikonlopulta.

Autumn 2014 I felt like summer just flew by, and that I didn't have time to do even half of the things I wanted to. In spring I started wondering, that because I would be working all summer again, I wouldn't have much time to enjoy summer. Because of that, I decided to do something fun every single weekend. I would have enough time to chill at home on weekdays. I decided to live for the weekends. This blogpost has one picture from every summer weekend.

Kuulin monen valittavan siitä, miten kylmät säät pilasivat koko kesän. Että mitään ei voinut tehdä, kesävaatteissa tuli kylmä ja oli ihan tylsää. Miulla on tästä asiasta täysin päinvastainen näkemys. Töiden kannalta tän kesän lämpötilat oli ihan unelmalukemissa, koska helteellä siellä oleminen on vaan jotain niin tuskaa. Ja ne harvat hellepäivät jota tälle kesälle sattui olin onnekkaasti viettämässä jossain muualla ku siellä työpaikalla. Esimerkiks Ruisrock, ihan täydellinen kesä- ja festarisää, koko viikonlopun. Olishan niitä lämpöasteita ja aurinkoisia päiviä saanut tietysti vähän enemmänkin olla, mutta ei miulla oo kyllä mitään valittamista tostakaan määrästä. Sadekin on kivaa!

I've heard a lot of people complaining about cold weather ruining the whole summer. That you couldn't do anything, you got too cold in summer clothes and you were just bored. I think totally opposite. Cool weather was perfect for work, because when it's heat, it is just pain to be at work. And those rare heat days that we got, I luckily spent somewhere else than work. For example Ruisrock, perfect summer weather the whole weekend. I wouldn't mind if we'd got more warm and sunny days, but I have nothing to complain about the amount we got either. Rainy days are nice too!

Tänä kesänä valmistuin ammattiin, mökkeilin paljon mutten siltikään tarpeeksi, koin unohtumattomia keikkaelämyksiä, kävin useissa ihanissa juhlissa, nautin pienistä onnen hetkistä, ihastelin luonnon kauneutta, itkin, nauroin, olin onnellinen. Vietin  paljon ikuisesti sydämmessä pysyviä hetkiä, päiviä, viikonloppuja. Kaikkien niin rakkaiden ihmisten kanssa. Kiitos siis teille, jotka jollain tavalla kesääni olitte osallisina. Ootte ihania, jokaikinen.♥

This summer I graduated, spent a lot of time at summer cottage but still not enough, experienced unforgettable concerts, went to many lovely parties, enjoyed little happy moments, admired the beauty of nature, cried, laughed, was happy. I spent a lot of moments, days and weekends, which will stay in my heart forever. With so precious people. So thank you, who somehow were part of my summer. I love you. ♥

Tää viikonloppu on esimmäinen sitten toukokuun, jolloin oon vaan koko viikonlopun kotona. Keväiseen tavoitteeseen selvästi siis päästiin! :D Kaikkien niiden ihanien ihmisten lisäksi oon ennenkaikkea kiitollinen itselleni tästä kesästä. Päätin että teen tästä kesästä mahtavan, ja pidin sanani.

This is the first weekend since May, when I'm just at home. So I guess I reached my target! :D In addition to all those lovely people, above all, I am thankful to myself. I promised to make this summer amazing, and I kept my promise.

Maailman onnellisin tyttö

Mökki on aina ollu miulle se stressivapaa alue, jonne mennään rentoutumaan ja josta palataan kotiin hyvin levänneenä ja onnellisena. Tänä viikonloppuna se oli sitä enemmän mitä se on koskaan aiemmin ollu. Kelluin samettisen pehmeessä vedessä käsittämättömän upeen tähtitaivaan alla, keskellä hiljaista pimeyttä ja mietin, että miten maailma on näin kaunis. Kunnes näin revontulet leikkimässä taivaalla. Tuijotin niitä lumoutuneena siihen asti, että aloin täristä kylmästä, ja menin saunaan itkemään onnen kyyneliä. Saunan jälkeen näin elämäni ensimmäisen tähdenlennon. Muistin toivoa. Ja koska ihankuin tää kaikki muka olis tarpeeksi, päätin herätä auringonnousun aikaan ihastelemaan usvaa järvelle. Ja tunsin oloni maailman onnellisimmaksi tytöksi. Suomen luonto on ihan sanoinkuvailemattoman kaunis, ja tänä viikonloppuna se näytti miulle yksiä parhaimpia puoliaan.

Our summer cottage has always been that stress free zone to me, that place where you go to relax, and from where you come back home well rested and happy. This weekend it was that much more than it ever has been. I was floating in velvety smooth water, under a incredibly stunning starry sky, in silent darkness, and thought, how world is this beautiful. Until I saw northern lights playing on the sky. I stared at them till I started shiver from the cold, and went back to sauna to cry happy tears. After sauna I saw my first ever shooting star. I did remember to wish. And because all of this isn't enough, I decided to wake up at sunrise and go to admire fog on the lake. And I felt I'm the happiest girl in the world. Finnish nature is indescribable beautiful, and this weekend it showed me one of it's best parts.

Little life update

Okei. Tästä voi tulla pitkä postaus, varoitan.
Okay, this might become a long blogpost, warning!
Blogi on ollut hiljaisena jo pitkän tovin, johon miulla on monta syytä. Ensinnäkin, miun oli pakko keskittyä opinäytetyön valmistumiseen ajoissa, jossa onneksi onnistuin. Tärkeimpänä asiana kuitenki oli, että halusin käyttää kaiken jäljelle jäävän ajan miun ystävien kanssa, joiden kanssa kolmen vuoden yhteiselo on nyt päättynyt. Kaikenlisäks oon vielä kipeenä nyt.

My blog has been quiet for a long time, and I have many reasons for that. First of all, I just had to focus on finishing my thesis in time, and I luckily did it. But the most important thing was, that I wanted to spend all the spare time with my friends. I lived with them three years and it's over now. I am sick at the moment as well.
Nää viimeset kouluviikot oli täynnä toimintaa, niin koulun puolesta kun vapaa-ajallakin. Harjoteltiin hevosten lastaustaa trailereihin, saatiin jopa testata hevosena oloa ja päästiin trailerikyytiin, käytiin ajamassa ravureita ja mitä kaikkea. Kavereiden kanssa tehtiin niin paljon hauskoja juttuja, etten ikinä tuu unohtamaan näitä viimesiä viikkoja. Tehtiin kaikille meiän ihanille opettajille/koulun henkilökunnan tyypeille kiitoskortit joista nää kaikki liikuttui kovasti, ja myö saatii superhyvät mielet. Roadtrippailtiin, käytiin kuvaamassa, mässäiltiin, spämmäiltiin vähän opettajia (OPON KANSSA!!!!!!) ja naurettiin ihan tajuttoman paljon.

These last weeks of school were full of action, at school we did a lot horse things. With friends we did so much fun thing that I'll never forget these weeks. We did thank you cards to our teachers, who all were so happy about them and so were we about giving them. We did roadtrips, took lots of photos, ate a lot, did a little pranks to our teachers (with our study counsellor!!!!!) and laughed so freaking much.

Nää viimeset viikot oli niin ihania. Niin täynnä iloa, naurua ja hauskuutta. Ihan sama vaikka vähän stressas, ja talliviikon vedin läpi kipeenä. Ei tollasilla asioilla oo mitään väliä, jos on ihania ystäviä, joiden kanssa saa aikaan näin ihania muistoja.

These weeks were so lovely. So much joy, laughter and fun in them. I don't care if I stressed a bit or if I was sick at my stable week. Things like those don't matter if you have friends this good to have amazing memories with. 
Tää on nyt yhden aikakauden päätös, sillä Asikkalaan mennään enää valmistumista varten. Hieman haikeilla mielin, mutta uusia tuulia kohti sit vaan. Vaikkakaan en ihan vielä tiedä mitä ne tuo tullessaan, mutta katsotaan katsotaan!

This is end of one period of my life, because I will go back to Asikkala only to graduate. I feel a bit wistful, but I'm excited to see what future brings to me.