Oli kylmä ja jäinen aamu, mutta taivas oli kirkas. Muutaman tunnin yöunien jälkeen, auringon noustessa, löysin itseni taas Parc de Sceauxista. Puiston työntekijällä oli aika lailla vaikeuksia saada portti auki, mutta kun vihdoin pääsin puistoon sisään, näin punertavasta taivaanrannasta hiljaa nousevan aamuauringon, jonka valossa kaikki hohti kultaisena. Kuulokkeista soi se kaikken suloisin musiikki, lumi narskui ja sydän hymyili.
Talvella näyttää olevan vaikeuksia päättämisessä, ollako vai eikö olla. Talvi ei ole yksin ongelmansa kanssa. Onneksi uusi vuosi toi tullessaan ennennäkemötäntä tahdonvoimaa, sisulla pusketaan läpi vaikka harmaan kiven. Nyt mennään eikä meinata.
Helmikuussa luistelin Kirsin kanssa, kiinnitin uusia kuvia seinälle, söin bataattikeittoa Pekkaporukalla, katsoin Gossip Girliä ja Uutta Päivää, leivoin ekaa kertaa onnistuneesti Tanya Burrin suklaakeksejä, kävin hiihtämässä, näin upean auringonlaskun ja olin onnellinen tästä "kunnon talvesta", joka sittenkin päätti tulla luoksemme.
Paljon mietiskelyä ja paljon kisuhaleja. Paljon metsäretkiä ja paljon iltoja sängyssä kirjan kanssa. Monta kupillista teetä ja monta jaksoa Gossip girliä. Uskomattoman kauniita pakkaspäiviä ja kylmästä köhisevä auto. Cheekin keikka ja jääkiekon maailmanmestaruus. Visiitti 8 kuukauden takaisiin maisemiin ja iloinen mokkapalayllätys. Vapauden tunne mäkeä laskiessa hiihtoreissulla ja valkoisia tulppaaneja. Tammikuu.
