Sivut

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Zombeja

DSC_0979 DSC_0981 DSC_0985 DSC_0988 DSC_0999 DSC_0016 DSC_0023 DSC_0036 DSC_0043 DSC_0067 DSC_0098 DSC_0100 DSC_0103 DSC_0109 DSC_0110 DSC_0114 DSC_0118 En ole koskaan ollut minkään pelottavan ystävä ja siksi halloween ja kauhuelokuvat kuuluvat oman kiinnostusrepertuaarin ulkopuolelle. Halloween ei muutenkaan ole kovin näkyvä juhla Pariisin kaduilla, mutta lokakuun alussa ajattelin kuitenkin mahdollisesti viettäväni sitä jollain lailla. Loppujen lopuksi halloweenin vietot jäivät kurpitsakeitton syöntiin, mutta ei kyllä haittaa yhtään!

Lokakuun toisena viikonloppuna pääsin kuitenkin maistamaan pienen palan kauhua, kun osallistuin ihkaensimmäiseen meetup.com -tapaamiseeni. Kyseessä oli valokuvausryhmä ja tapahtumana vuosittainen Paris zombiewalk. Tapaaminen ei ollut mitenkään erityisen mahtava, lähinnä siksi, ettei kukaan ollut kovin innokas puhumaan englantia, mutta zombikävely itsessään oli erittäin positiivinen kokemus! Asuihin ja meikkeihin oli panostettu ihailtavan paljon ja väkijoukosta löytyi koko ajan toinen toistaan pelottavampia ja hienompia taidonnäytteitä. Zombit myös eläytyivät upeasti rooleihinsa ja poseerasivat mielellään kameralle. Jos olisin vielä vuoden päästä Pariisissa, menisin varmasti uudestaan!

lauantai 4. marraskuuta 2017

Kämppiskokoontuminen

DSC_0409 ig2 DSC_0500 DSC_0544 DSC_0562 DSC_0579 DSC_0799 DSC_0691 Lokakuu ei olis enää loistavammin voinut alkaa, kun sain kolmeksi päiväksi kylään rakkaan amisaikojen kämppiksen. Hyvän ystävän seura oli enemmän kuin tervetullutta! Syötiin ja juotiin hyvin, käveltiin paljon ja naurettiin sitäkin enemmän. Juostiin myös Musée d’Orsaylta keskellä yötä Saint Michelille viimeisen junan perässä, vaan huomataksemme, että koko asema oli jo suljettu. Ei siinä sitten muuta kun taksilla kotiin vaan!

perjantai 3. marraskuuta 2017

Luonnontieteellinen museo & pieni eläintarha

DSC_0335 DSC_0336 DSC_0346 DSC_0350 DSC_0363 DSC_0355 DSC_0381 DSC_0383 DSC_0387 DSC_0389 DSC_0391 DSC_0392 Hups, blogi ja kuvien päivittely on jäänyt hieman unholaan. Syynä on laiskuus ja edelleenkin, kuvanmuokkausohjelman puute. Koitan kuitenkin alkaa päivittelemään rästiin jääneitä kuvia, muokattuja tai ei!

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna lähdettiin hostini Anan ja hänen pojan Janin kanssa Pariisin luonnontieteelliseen museoon ja sen yhteydessä sijaisevaan pieneen eläintarhaan. Museossa lähes kaikki oli valitettavasti pelkäksi Ranskaksi, joka ei kyllä sinäänsä yllätä. Onneksi Ana on itse tiedealalla, ja hänen avullaan ymmärsin edes jotain! Museorakennus oli jo itsessään todella hieno, joten vaikkei infotauluista mitään ymmärtänytkään, ihailtavaa riitti muutenkin.

maanantai 23. lokakuuta 2017

Koti

DSC_0290 DSC_0291 DSC_0292 DSC_0293 DSC_0294 DSC_0297 DSC_0299 DSC_0303 DSC_0305 DSC_0308 DSC_0309 DSC_0311 DSC_0319 Kolmen kuukauden koti sijaitsee Palaiseaussa, puolen tunnin junamatkan päässä Pariisin vilinästä, sopivan lähellä, mutta tarpeeksi kaukana. Palaiseau on suloinen pikkukaupunki. Paikka on täynnä mäkiä ja portaita, ylös ja alas. Jokainen talo on soma omalla tavallaan, kadut ovat kapeita ja taivaalla näkyy aina vähintään yksi lentokone. Pääkatua kävellessä kampaamosta tuulahtaa shampoon makea tuoksu, joka sekoittuu viereisen leipomon vastaleivottujen leipien tuoksuun. Sunnuntaisin keskusaukio täyttyy kovaäänisistä hedelmämyyjistä ja juustokauppiasta. Kotikadulla kasvaa bambua ja misteliä, ja takapihalta löytyy kiivipuu. Iltalenkillä tuoksuu savu, kun jossain lämmitetään takkaa. Täällä tuntuu kodilta.

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Muutin Pariisiin

DSC_0654 Kuulin ensimmäistä kertaa workawaystä tänä keväänä Hollannissa. Siitä kaksi viikkoa, Strasbourg, Interlaken ja Pariisi myöhemmin, istun Alicantessa myrskyisellä rannalla ja kaipaan takaisin unelmieni kaupunkiin. Tuona kylmänä ja myrskyisenä päivänä Espanjassa päätin, että lähden Pariisiin. Etsin itselleni workaway -paikan, opettelen ranskaa, ja lähden. En myöntänyt päätöstä tuolloin edes itselleni, mutta Suomeen päästyä rupesin työstämään asiaa, ja täällä sitä nyt ollaan.

DSC_0661 Paikka löytyi yksinhuoltajaäidin ja hänen vallattoman suloisen vuoden vanhan poikansa luota. Työtehtäviin kuuluu lapsen haku päivähoidosta ja viikottainen kodin siivous. Workawayn idean mukaisesti palkkaa ei tule, mutta ruoka ja asuminen on ilmaista. Koen olevani erittäin onnekas, että pääsin juuri tällaiseen perheeseen, jossa henkilökemiat, arvot ja jopa ruokavaliot ihmisten välillä kohtaavat. Lentolippu takaisin Suomeen on varattuna joulukuun alulle, mutta jo paikkaa hakiessani ilmoitin mahdollisesti olevani innokas palaamaan joulun jälkeen. Sanan mahdollinen voi jättää tässä välissä jo pois, olen todellakin innokas tulemaan takaisin!

DSC_0656 Toisella Pariisiviikolla viiden vuoden ikäinen läppärini sanoi sopimuksensa irti, ja siinä sitten elelin ilman tietokonetta hyvän tovin. Nyt vanhalle toverilleni on saatu seuraaja, ja blogiakin pääsee vihdoin päivittelemään. Uuden läppärin myötä elämään astui myös uusi kuvanmuokkausohjelma, tai no, sanotaanko että vanhan ohjelman puute. Picasa kun ei enää ole olemassa uusille tietokoneille. Kuvien kanssa tulen varmasti sähläämään jonkun aikaa, kunnes löydän jotain itselleni sopivaa. Siispä lähitulevaisuuden kuvista monet tulevat olemaan muokkaamattomia, suoraan raakileita kamerasta. Kärsin, mutta tekee perfektionismilleni varmaan ihan hyvää.