Kahdeskymmenesensimmäinen päivä

Aamun kaunis valo, hyvästit kanoille, heipat merelle. Perthissä taas.

Kahdeskymmenes päivä

Myrskyävä meri, villinä pauhaavat aallot. Kasvoille ryöppyävä vesisade ja  hurja tuuli, joka vie kaiken saamansa mukanaan. Täysin autio ranta, kukaan muu ei ole uskaltautunut sinne asti. Minua ei myrskyt pidättele, meren luo on päästävä, satoi tai paistoi, aamulla ja illalla.

Yhdeksästoista päivä

Yhdeksästoista päivä aloitti viimeisen kokonaisen viikon Australiassa. Yhdeksäntenätoista päivänä shoppailin melkein liiaksi asti ja tuijotin villinä myrskyävää merta ihailu silmissä ja onnellisuus sydämessä.

Kahdeksastoista päivä

Maaseutumatkailua. Jättimäinen lasten leikkipuisto, suloinen puutarhamyymälä ja kaksi iloista koiraa. Iltapäivän retki kera kameran ja kirjan. Jaoin polkuni suuren kengurun kanssa, joka hetken tuijotuksen jälkeen päätti antaa tilaa ja väistyä pusikkoon. Hänen lisäkseen näin papukaijoja, rauskun ja delffiinejä. Kilometrikaupalla autiota rantaa, horisontissa räiskyvät salamat ja lämmin kesäsade. Tilaa olla, ajatella ja hengittää. Ei tätä voi muuta kuin rakastaa.

Seitsämästoista päivä

Kolme tuntia rannalla ja pelkkää syömistä koko päivä.