Käytiin Amyn kanssa kaksi viikkoa sitten katsomassa paraatia. Itselläni oli ollut vähän huono päivä sitä ennen, mutta kummasti iloiset tanssijat ja hölmö musiikki saivat taas hymyn huulille.
Oli kylmä ja jäinen aamu, mutta taivas oli kirkas. Muutaman tunnin yöunien jälkeen, auringon noustessa, löysin itseni taas Parc de Sceauxista. Puiston työntekijällä oli aika lailla vaikeuksia saada portti auki, mutta kun vihdoin pääsin puistoon sisään, näin punertavasta taivaanrannasta hiljaa nousevan aamuauringon, jonka valossa kaikki hohti kultaisena. Kuulokkeista soi se kaikken suloisin musiikki, lumi narskui ja sydän hymyili.
Eräänä lumipäivänä lounas-suunnitelmat Pariisissa vaihtuivat pitkään kävelyyn Parc de Sceauxissa myöhässä olevien junien takia. En kuitenkaan valita, koska tuo puisto olisi upea jopa kaatosateella, saatika sitten ihanan talvisena! Valkea maa ja taivaalta hiljaa tippuvat lumihiutaleet tekivät puistosta taianomaisen. Onneksi oli kamera mukana!