Ljubljanassa päänvaivaa tuotti muunmuassa kaupungin nimen lausuminen (Kirsille) ja joen ruskea väri (minulle.) Näiden lisäksi suuri kummastuksen aihe oli keskustan ainoa, sunnuntaisin kolmelta sulkeutuva ruokakauppa, sekä suomea puhuva kirjanmerkkien tekijä linnan kappelissa. Kaikkea sitä vastaan tuleekin. Näiden ihmetysten lisäksi Ljubljanasta jäi mieleen monet pienet kivijalkakaupat, kauniit yövalot ja upea graffitien peitossa oleva taidealue, joka ansaitsee ihan oman postauksen. Jos kaipaatte kaupunkia, jossa on helppo liikkua kävellen, jossa shoppailla käsintehtyjä kauniita asioita kauniista kaupoista, ja kiertää muutamat nähtävyydet, suosittelen Ljubljanaa!
Meidän viimeisille hetkille Triestessä suotiin ihanaa auringonpaistetta, joka teki laiturilla istumisesta entistäkin mukavampaa, ja lähdöstä entistäkin ärsyttävämpää. Oltiin oikeesti aika harmissamme kun oli aika jatkaa matkaa ja jättää
Trieste taakse. Mie en olis millään halunnut jättää merta, ja Kirsi ei
olis millään halunnut jättää meidän hostin koiraa.
Vaikka Trieste ja Ljubljana sijaitsevat maantieteellisesti tosi lähellä toisiaan, junalla ei kulkemaan pääse, jollei halua kiertää älyttömän pitkiä reittejä Itävallan kautta. Siispä hypättiin bussiin, kunhan hetki oltiin muiden reissaajien kanssa sitä etsitty, ja huristeltiin upeiden maisemien läpi aurinkoisesta Italiasta sateiseen Sloveniaan.
Uskon vakaasti, että joskus vielä tuun palaamaan Triesteen, sen verran siihen tykästyin. Ljubljanan seikkailuista lisää huomenna!
Vaikka taivas oli synkkä ja vettä tuli niskaan, tykättiin Triestestä ihan tosi paljon. Ihana, pieni satamakaupunki, yks miun ehdottomista lemppareista. Ainut paikka meidän reitillä, jossa pääsin meren rannalle, josta olin tietysti ihan tosi onnellinen. Trieste oli just sopivan kokoinen, eksymisvaaraa ei juuri ollut ja paikasta A paikkaan B oli nopea kävellä. Kivoja baareja ja ravintoloita on joka kulman takana, ihmiset ystävällisiä, rakennukset ja maisemat kauniita. Mitä muuta voi toivoa?
Toisena päivänä Venetsiassa paistoi aurinko. Turistit valtasivat kadut ja farkuissa tuli kuuma. Myöhemmin taivas synkkeni ja vettä tuli taas. Mutta paistoipahan edes hetken aurinko.
Ensimmäisenä päivänä Venetsiassa satoi vettä. Kadut peittyivät eriväristen sateenvarjojen alle ja ravintolat houkuttelivat ihmisiä sisälle lämpimään. Sisällä lämpimässä suurin osa päivästä tosiaan vietettiinkin, koluttiin kaikki kaupat läpi ja budjetista kyllä huomaa, että sinä päivänä oli surkea sää.. :D Tokihan se sade aika paljon latisti fiilistä, mutta onneksi oli niitä kivoja kauppoja, joissa aikaa kuluttaa. Joskus vaan sataa, ei siitä mihinkään pääse.
Ljubljanassa päänvaivaa tuotti muunmuassa kaupungin nimen lausuminen (Kirsille) ja joen ruskea väri (minulle.) Näiden lisäksi suuri kummastuksen aihe oli keskustan ainoa, sunnuntaisin kolmelta sulkeutuva ruokakauppa, sekä suomea puhuva kirjanmerkkien tekijä linnan kappelissa. Kaikkea sitä vastaan tuleekin. Näiden ihmetysten lisäksi Ljubljanasta jäi mieleen monet pienet kivijalkakaupat, kauniit yövalot ja upea graffitien peitossa oleva taidealue, joka ansaitsee ihan oman postauksen. Jos kaipaatte kaupunkia, jossa on helppo liikkua kävellen, jossa shoppailla käsintehtyjä kauniita asioita kauniista kaupoista, ja kiertää muutamat nähtävyydet, suosittelen Ljubljanaa!
