Meidän viimeisille hetkille Triestessä suotiin ihanaa auringonpaistetta, joka teki laiturilla istumisesta entistäkin mukavampaa, ja lähdöstä entistäkin ärsyttävämpää. Oltiin oikeesti aika harmissamme kun oli aika jatkaa matkaa ja jättää
Trieste taakse. Mie en olis millään halunnut jättää merta, ja Kirsi ei
olis millään halunnut jättää meidän hostin koiraa.Vaikka Trieste ja Ljubljana sijaitsevat maantieteellisesti tosi lähellä toisiaan, junalla ei kulkemaan pääse, jollei halua kiertää älyttömän pitkiä reittejä Itävallan kautta. Siispä hypättiin bussiin, kunhan hetki oltiin muiden reissaajien kanssa sitä etsitty, ja huristeltiin upeiden maisemien läpi aurinkoisesta Italiasta sateiseen Sloveniaan.
Uskon vakaasti, että joskus vielä tuun palaamaan Triesteen, sen verran siihen tykästyin. Ljubljanan seikkailuista lisää huomenna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti