Aurinko nousi ennen kuutta, turistilaumat olivat vielä nukkumassa ja Eiffelin edusta oli ihanan rauhallinen. Metrossa musisoitiin. Ilmaisen kävelykierroksen vetäjä puhui selkeästi ja tarpeeksi kovaa, jäi enemmän mieleen kuin Amsterdamin kierrokselta. Kuten vaikka että Eiffeltornin sijaan kannattaa kiivetä kaupungin korkeimpaan, rumaan rakennukseen, koska sieltä näkee Eiffelin, muttei korkeinta rumaa rakennusta. Tai että Mona Lisa on päässyt ensimmäiseksi suurimman pettymyksen tuottavien nähtävyyksien listalle. Käveltiin Notre Damelta Eiffelille. Oli tosi kuuma. Ihmiset chillaili puistoissa ja Seinen varrella. Ne vilkutti meille, kun mentiin illan pimetessä niiden ohi Seinen risteilyllä. Ne tanssi, nauroi ja piti hauskaa. Katsoin niitä, ja ajattelin, että ne on varmaan tosi onnellisia. Öisessä Pariisissa on taikaa. Aamuisessa myös. Ei se taika varmaan päivisinkään mihinkään katoa.
Tuttuja paikkoja, Hyvät kuvat
VastaaPoista